Kastelaulut

KASTELAULUT

Toimitusten virren ja musiikin asemaa on pyritty vahvistamaan. Toimitusten kirjaan on liitetty mukaan viisi kastelaulua. Ne sopivat erinomaisesti kasteen keskelle esitettäviksi yksinlauluiksi, mikäli vain suvussa on musiikki- ja laulutaitoinen henkilö. Papin yksinlauluiksi niitä en suosittele. Yhteisestikin laulettuna ne varmasti toimivat, sillä niiden sävelet ovat tuttuja entuudestaan.

Jos seuraavia kastelauluja vertaa kastevirsiin, huomaa ainakin yhden asian. Kastelaulut maalaavat yleensä yhdestä teemasta kauniin ja herkän kuvan. Virsien syvä ja moniulotteinen teologia puuttuu. Siinä on samalla sen heikkous että vahvuus. Vahvuus on siinä, että kuulija toivon mukaan myös ymmärtää paremmin sen asian, mikä laulussa esitetään. Heikkous siinä, että kastetapahtuman syvyys tulee yksipuolisesti kerrottua.

Otsaani ja rintaani (lauletaan virren 492, ystävä sä lapsien, sävelellä)

1. Otsaani ja rintaani 
ristinmerkki kosketti. 
Jeesus, kuolemasi tähden
seuraasi myös minä lähden. 
Oppilaana kuuntelen 
ääntä hyvän Paimenen.

2. Jeesus, minut lunastit, 
kuolemasta pelastit. 
Sinulla on ainoastaan 
voima pahan valtaa vastaan.
Tahdon elää sinulle, 
synnin teiltä varjele.

3. Valon valtakunnassa 
seuraan, Jeesus sinua. 
Anna voimaa aina jatkaa 
elämän ja uskon matkaa. 
Kiitos kasteen lahjasta! 
Johda kohti taivasta.
Ivar Widéen 1919, Niilo Rauhala 2001

Kasteessa tehdään ristinmerkki kastettavan otsaan ja rintaan. Tämä risti kertoo Jeesuksen kuolemasta. Siis suurimmasta inhimillisestä häviöstä, minkä tunnemme: ihminen kuolee ja Jeesuksen kohdalla vieläpä sellainen ihminen, joka ainoana maan päällä ei ole tehnyt mitään pahaa. Samalla kun risti kertoo kuolemasta, se kertoo vieläkin suuremmasta asiasta. Rakkauden voimasta ja kuoleman voittamisesta. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan tuli Jeesuksessa esiin. Hän antoi itsensä uhriksi meidän tähtemme pahan voimaa vastaan.

Laulu puhuu pahan voimasta, jota vastaan me ihmiset olemme voimattomia. Me emme kykene sitä vastustamaan. Paha ei saarra meitä vain ulkoapäin, vaan se on päässyt murtautumaan sielun linnoituksemme sisälle asti. Paha on jo voittanut meidät ja valloittanut sielun kaupunkimme. Kastelaulu kertoo kuitenkin pahaa suuremmasta ruhtinaasta, Kristuksesta, joka voittaa pahan ja antaa meille voiman pahaa vastaan taistella. Kasteessa me liitymme hänen joukkoonsa ja käymme vastarintaan pahaa vastaan.

Nimessä Herran pyydämme (lauletaan sävelellä 401, Oi Herra Henkes valo suo)

1. Nimessä Herran pyydämme 
Isältä voimaa lapselle, 
lämpöä viimat kestävää, 
herkkyyttä, jolla murtuu jää.

2. Nimemme kerran piirrettiin 
Luojamme kätten uurteisiin. 
Kuoleman halki johtaa hän 
luvattuun maahan elämän.

3. Kuin Nooa nousi arkistaan 
myrskyistä päälle tuoreen maan, 
kuin Mooses virran partaalla 
juhlimme uutta toivoa.

4. on vesi merkki rakkauden, 
Jumalan armon suuruuden. 
Rakkaus loistaa kirkkaana 
Jeesuksen, Herran kasvoilta.

5. Kiitämme Herraa kaikista 
Isämme kirkon lapsista. 
Myös tämä pieni lapsi nyt 
on uuteen liittoon syntynyt.
Ruots. 1697, Fred Kaan 1968, Britt Hallqvist 1977, suom. Anna-Mari Kaskinen 1998

Laulu ammentaa mm. seuraavista Raamatun kohdista: Toinen säe: Jes 49:16 Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt. Kolmas ja neljäs värssy palauttavat mieleen kasteen esikuvina Nooan vedenpaisumus ja Mooses punaisen meren rannalla. Näillä kohdilla on liittymäkohta uudessa kastekaavassa: kastekäskyyn liittyvä anamneesi kertaa samoja tapahtumia vielä rikkaammin.

Vesi on rakkauden merkki. Näin kauniisti neljäs säe ilmaisee. Jumalan rakkaudesta toki on kysymys. Kasteeseen liittyy myös dramaattisia piirteitä, jotka kasteen esikuvissakin ovat ilmeisiä. Nooan aikaisessa vedenpaisumuksessa iso osa elämää tuhottiin. Samoin Punaisen meren israelilaiset ylittivät, mutta egyptiläiset siihen hukkuivat. Kasteessa on ehkä vaikea tuoda näitä teemoja esiin luontevalla tavalla. Kasteveteen hukkuu meissä vanha ihminen. Se, joka vastustaa Jumalaa. Sen on hukuttava myös joka päivä, jotta uusi ihminen saisi nousta esiin.

Viimeisessä säkeessä puhutaan uudesta liitosta, johon lapsi on syntynyt. Häntä ei siis ole vain otettu liiton jäseneksi, vaan kasteessa synnytään uuteen liittoon. Joh 3:5-8.

Herra olet luojani (virren 492 sävel)

1. Herra olet Luojani, tunnet minut tarkasti. 
Sinulta sain elämäni, suojelit jo syntymäni. 
Olen ihme, tiedän sen, sinulle tuon kiitoksen.

2. Loit jo äidin kohdussa silmiltämme piilossa 
minut ainutlaatuiseksi, muovasit jo ihmiseksi. 
Sinä tiedät parhaiten, miksi olen tällainen.

3. Silmät kaikkinäkevät aikani myös tietävät. 
Olin vielä idullani, kun jo tunsit elämäni, 
kirjoitithan kirjaasi kaikki elinpäiväni.
Ivar Widéen 1919, Sakari Häkkinen & Niilo Rauhala 2002

Psalmin 139 teemat heijastuvat tässä laulussa. Ensimmäinen ja toinen säkeistö käsittelee aihetta, jonka mukaan jokainen ihminen on oma yksilönsä omine ajatuksineen. Mutta Jumala, joka meidät on luonut pienestä alusta alkaen, tuntee meidät tarkasti. Hän tuntee meidät paremmin kuin kukaan. Tämän tietäminen voi saada meissä aikaan turvallisen luottamuksen Jumalaan ja kiitoksen huulillemme. Viimeinen säkeistö jatkaa aihetta. Hän joka meidät loi, tietää myös kaikki elämämme vaiheet. Luodessaan meidät, hän myös kirjoitti elämämme käsikirjoituksen. Luulen, että elämän yksityiskohdat eivät ole hänen tiedossaan, eivätkä kaikki valintamme ja tekomme. Säilyyhän meillä vapaus. Mutta Jumala tuntee sisimpämme, meidän ytimemme. Hän tuntee meidät paremmin kuin vanhemmat oman lapsensa. Jumala tuntee meidät sisältämme käsin. Hän tietää, mikä ’ohjelma’ meissä pyörii.

Juhla on nyt riemullinen (virren 135 sävelellä)

1. Juhla on nyt riemullinen, me yhdessä näin vietämme sen. 
Vapahtajan yhteyteen kannamme lapsemme rakkaan. 
Jumalan perheeseen, Jeesuksen yhteyteen lapsi näin kasteessa liittyä saa.

2. Juhla on nyt riemullinen ja kynttilä on merkkinä sen. 
Rukouksin, siunauksin saatamme lapsemme matkaan. 
Jumalan perheeseen, Jeesuksen yhteyteen lapsi näin kasteessa liittyä saa.

3. Juhla on nyt riemullinen. Me yhdessä näin vietämme sen: 
sukulaiset, sisarukset, neitäkin Jumalan kantaa. 
Jumalan perheeseen, Jeesuksen yhteyteen lapsi näin kasteessa liittyä saa.
Egil Hovland 1974, Anna-Mari Kaskinen 2002

Laulu on ensivaikutelmaltaan yleisinhimillinen ja neutraali. Siinä korostuu käsillä oleva juhla ja juhlakansa. Sukulaiset ovat yhdessä kokoontuneet iloiseen ja herkkään juhlaan, jossa kynttilät palavat, kahvi tuoksuu ja kristallit ja porsliinit kiiltävät. Mutta kokoontumisella on silti selvä syy ja sanoma. Lapsi kannetaan kasteessa Vapahtajan syliin, hänen siunattavakseen. (Mark 10:13-16) Tämän kasteen johdosta lapsen perheyhteys laajenee iankaikkisiin mittoihin. Myös taivaallinen suku on läsnä, vaikka emme heitä näe: Jeesus veljenä, taivaallinen Isä, Pyhä Henki synnyttäjänä, ja enkelit taivaallisina kavereina ja suojelijoina.

Jo ennen syntymääni (virren 512 sävelellä)

1. Jo ennen syntymääni näit minut, Jumala.
Suojelit elämääni, sain kaiken lahjana.
Niin pieni olen vasta. Varjele minua 
kauaksi joutumasta luotasi, Jumala.

2. Kun sinun lapseksesi saan tulla kasteessa, 
on läsnä hyvyytesi ja taivas avoinna. 
On luona enkeleitä ja joukko pyhien. 
Nyt ympäröi jo meitä rakkaus ikuinen.

3. Sinua Jeesus kiitän, kun saavut luokseni 
ja käteni myös liitän näin sinun käteesi. 
Kun suuremmaksi vartun, suo että päivittäin 
käteesi Jeesus tartun. Näin ohjaa eteenpäin.

Toisinto Kuortaneelta, Anna-Mari Kaskinen 2002

Sama kastelaulu toimitusten kirjan ehdotuksessa oli hieman erilainen

1. Jo ennen syntymääni näit minut Jumala, puhalsit sisimpääni Henkesi taivaasta. Niin pieni olen vasta, varjele minua kauaksi joutumasta luotasi, Jumala.

2. Kun minut lapseksesi teet tänään kasteessa, on läsnä hyvyytesi, ja taivas avoinna. On läsnä enkeleitä, ja joukko pyhien. Nyt ympäröitsee meitä rakkaus ikuinen.

3. Nyt, Jeesus, tahdon kiittää, kun tulit luokseni ja käteni sain liittää näin sinun käteesi. Kun suuremmaksi vartun, suo että päivittäin käteesi, Jeesus tartun, se kantaa eteenpäin.

4. Nyt lapsenasi lähden iloiten kulkemaan. Ja rakkautesi tähden näin vapaa olla saan. Ei paina mikään taakka, saan synnit anteeksi, ja taivaan kotiin saakka, johdatat matkani.

Toisinto Kuorteneelta, A-M Kaskinen 2002

Ehdotuksessa on yksi säkeistö enemmän. Samoin se mainitsee ensimmäisessä säkeistössään Pyhän Hengen, joka lapsen sisimpään kasteen hetkellä puhallettiin. Tuo Pyhän Hengen puhaltaminen viittaa kahteen Raamatun kohtaan. Ensiksi Jeesukseen joka kuolleista ylösnoustuaan puhalsi oppilailtaan kohti ja sanoi: ottakaa Pyhä Henki… (Joh 20:22) toiseksi luomiseen, jossa Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen ja näin hänestä tuli elävä olento (1 Moos 2:7). Kohdan muuttaminen suojelemiseksi pudotti pois siis melko ison teologisen näkökulman.

Toinen säkeistö antaa ymmärtää kummassakin versiossa, että ihminen ei itse ota kastetta, vaan ihminen saa kasteen, hän vastaanottaa Jumalalta jotakin äärimmäisen hyvää. Taivas on auki kasteessa. Jumala on lähellä ja yhteys häneen muodostunut uudelleen. Koko taivaan näkymätön todellisuus ympäröi juhlakansaa ja tekee hetkestä pyhän.

Kolmas säkeistö sanoo kasteessa Jeesuksen käden liittyvän kastettavan käteen. Ajatusta jatketaan siten, että tuon käsien yhteyden soisi jatkuvan myös silloin kun lapsi kasvaa isoksi.

Advertisement